joukamokortesalmi Tartun toimeen

Jatkuvan kasvatuksen jargonia

  • Kuusamolainen merkittävä metsänomistaja Joukamo Kortesalmi on ollut vannoutunut metsien mies lapsesta saakka.
    Kuusamolainen merkittävä metsänomistaja Joukamo Kortesalmi on ollut vannoutunut metsien mies lapsesta saakka.

 

Koillissanomien kolumnissa Pekka Virtanen jatkaa jatkuvan kasvatuksen joutavia jorinoita, mihin soppaan en malta olla lusikkaani laittamatta.

Pekka leimaa metsäammattilaiset ”metsänhoidon vanhoiksi jääriksi”, vaikka itse asiassa aina Harsintajulkilausuman päivistä – vuodesta 1948 – saakka metsäalalla on vallinut varsin suuri yksimielisyys jaksollisen metsänkasvatuksen paremmuudesta jatkuvaan kasvatukseen verrattuna.

Metsäalalla ne todelliset vanhat jäärät täytyy näet hakea sotia edeltävältä ajalta, jolloin maamme metsät saatettiin laajalti vajaatuottoiseen tilaan määrämittaharsintaan perustuvilla valikoivilla hakkuilla.

Valopuut eivät menesty varjossa

Itse asiassa tehometsätaloutta ja avohakkuisiin sekä metsänviljelyyn perustuvaa toimeliasta ja tavoitteellista puuntuottamista meidän on kiittäminen jatkuvasti kasvavista metsävaroistamme ja sitä myöten kohoavista kestävistä hakkuumahdollisuuksistamme.

Millehän mutkalle Pekka biologina itsensä joutuukaan vääntämään perustellakseen edes itsellensä täysin luonnonvastaiset metsäkäsityksensä?

Eri-ikäisrakenteisena toteutettu metsän jatkuva kasvatus on ensinnäkin kasvullinen mahdottomuus, sillä meillä ei ole varsinaisia varjopuulajeja. Kuusella on edes jonkinlaisia teoreettisia mahdollisuuksia, mutta silläkin jatkuva kasvatus soveltuu vain marginaalitapauksiin, valtakäytännöksi siitä ei ole alkuunkaan.

Jatkuvan kasvatuksen suurin suosion syy on metsän uudistamisvelvoitteen kiertäminen eli maanomistajan velvollisuuksien laiminlyönti. Sitä tehdään pääosin siksi, että voitaisiin välttää uudistamiskulut ja uuden puusukupolven kasvuun laittamisen vaiva.

Tehometsätalous pitää metsäkeuhkot kunnossa

Minun järkeeni ei millään oikein sovi se, että metsien hiilinielumerkityksestä kovaa ääntä pitävät eivät silti hyväksy näiden luonnon keuhkojen pitämistä tehokkaimmin toimintakuntoisina. Yhteyttämisen ja ravinteidensidonnan ylläpito kun ovat nimenomaisesti tehometsätalouden tavoitteita.

Mitä taas tulee näiden alikasvostarrien kehityskelpoisuuteen, niin jokaisen vähänkin sahaa heilutelleen tiedossa on tasan tarkkaan se, että niistä ei tukkipuustoa kuuna päivänä tule enää kasvamaan, kun ikää muutaman metrin säipällä voi olla jo sata vuotta. Eivät sellaiset enää elvy millään harvennushakkuulla eikä avohakkuullakaan, vaikka yksin kasvamaan jätettyinä.

Pitäisi lopultakin ymmärtää se, että meillä maksetaan puusta pääosin ja yksinomaan kiintoina. Puun laadulla on loppujen lopuksi vain hyvin vähän vaikutusta yksikköhintoihin. Merkittävin ero syntyy siinä, kun joku rungon osa ei täytä tukin laatuvaatimuksia ja se siirtyy kuitupuukasaan.

Tukkipuustossa oksaisuus vaikuttaa hivenen puusta maksettavaan hintaan, mutta siinäkin juuri tasaikäiset talousmetsät tuottavat tasalaatuisinta tavaraa.

Kiertoaikojen kasvattaminen kannattamatonta

Vihreät ovat tunnetusti talouskysymyksissä perusteellisia poropeukaloita. Metsätalous ei tee siinä poikkeusta. Kun vaaditaan laatupuun tuottamista, ei kuitenkaan tiedetä edes sitä, kuka sitä ostaisi ja kuinka paljon lisähintaa siitä oltaisiin valmiita maksamaan?

Kun jo nykyisilläkin kasvatusmenetelmillä ja kasvatusajoilla sekä keskimääräisillä tilojen omistusajoilla uudistamisesta päätehakkuuseen menee kolme omistajasukupolvea, niin tiheäsyisyyden ja hakattavien runkojen järeysvaatimusten kasvattaminen vähintäänkin kaksinkertaistaisi kiertoajat. Metsänomistajan tilipäiväväli venyisi näin ylettömän ylisukupolviseksi.

Minä voisin veronmaksajana vaatia myös sitä, että Pekan opettajanpalkkakin maksettaisiin vasta hänen lapsenlapsenlapsenlapsillensa. Näin seteleihinkin ehtisi kertyä ajan patinaa ja kenties keräilyarvoakin.

Pekan kannattaisi jättää joku kerta sankot ja saavit kotiin ja kulkea metsissä avoimin silmin eikä vain mättäältä mättäälle. Silloin voisi huomata vaikkapa sen, että yksikin männyntaimikkoon jätetty koivu luo ympärilleen aarin alan taimetonta tannerta ja jos siinä joku taimi onkin, niin ne ovat vähintäänkin puolta lyhyempiä kuin samaan aikaan syntyneet luonnontaimet tai keinollisesti istutetut muut taimet ovat.

Maanmuokkauksella varmistetaan uudistuminen

Maanmuokkaus puolestaan on metsänuudistamisen peruslähtökohta. Sillä varmistetaan joko luontainen uudistuminen maanpintaa rikkomalla tai sitten valmistetaan kasvupaikan edellytykset ja vaatimukset huomioon ottamalla mahdollisimman edulliset kasvuolosuhteet istutettaville taimille niin ravinteiden saannin, kosteusolojen, kuin lämmön ja valonkin suhteen.

Jo jääkausi muovasi Kuusamon kairat ja selkoset drumliiniharjanteiltaan länsiluode-itäkaakko -suuntaisiksi. Maanmuokkausjälkeäkin on mielekkäämpää kulkea pitkinmaiseen kuin poikkimaiseen. Se on hyvin pitkälle vain suunnistus- ja suunnittelukysymys.

Sekin on syytä muistaa, että lehtori Virtasen palkanmaksu vuosikymmenten ajan ja vielä eläkkeellä ollessakin on mahdollistunut paljolti maamme metsätalouden harjoittamisen ja metsäteollisuuden vientikaupan ansiosta. Suomi elää metsistä myös alueellisesti ja paikallisesti. Kuusamossakin metsätulot ja metsien välilliset vaikutukset ulottuvat valtaosaan talouksista.

Metsäomaisuuden hoito on yksityisasia

On kovin hämmästyttävää, että yksityisomistuksessa olevien metsiemme käsittelyyn puuttuvat tahot, joilla siihen ei pitäisi olla minkään valtakunnan sananvaltaa. Se on nimittäin aivan sama kuin lähtisimme neuvomaan ja määräilemään sitä, millaisiin asuntoihin kiinteistösijoittajien tulisi varansa upottaa, mihin osakkeisiin pörssisijoittajien tulisi rahansa suunnata tai minkä rahalaitoksen kanssa rahamiesten olisi syytä olla tekemisissä?

Koska olen itse aikoinaan halunnut ryhtyä metsätaloutta harjoittamaan, olen sen haaveen ja tavoitteen toteuttamiseksi ostanut vuosien mittaan moniaita metsäpalstoja. Jotta taas tilakauppoja on voinut tehdä, on pitänyt panna niin sanotusti tuppi heilumaan, myös metsissä.

Suosittelisin Pekallekin marjarahojen sijoittamista metsiin. Oman metsän voi sitten suojella, siellä voi harjoittaa jatkuvaa kasvatusta tai vaikka loputonta lihotusta.

Metsänkasvatuksessakin on Suomessa menty viimeiset vuosikymmenet aimo harppauksin eteenpäin. Aina vain tahtoo löytyä flöjttejä, jotka yrittävät pilata kaiken! Jatkuvan kaakatuksen tarpeessa kun näkyvät olevan.


 

Joukamo Kortesalmi

MetsäKortesalmi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat